Tervehdys paperipuutarhalta!
Paper Garden on aivan omanlaisensa tarina, jonka mukana
olemme saaneet kulkea nyt kolmisen vuotta; Tero Tirehtöörinä ja Emilia siinä
rinnalla. Paper Garden on tarina, jonka alkua on aina yhtä vaikea määrittää, sillä
se versoi niin huomaamatta, että huomasimme puutarhan syntyneen vasta, kun se
jo availi ensimmäisiä nuppujaan.
Tiedättehän, miten elämällä on tapana järjestää
yllätyksiä? Osa yllätyksistä on hykerryttävän ihania. Olemme kuitenkin varmasti
kaikki samaa mieltä siitä, että kirkkaimmat helmet elämänyllätysten
helminauhassa ovat niitä, jotka ovat syntyneet kyynelistä, pettymyksistä,
luopumisista, sortuneista unelmista. Sirpaleista, joista ei koskaan olisi
voinut uskoa syntyvän jotakin kaunista ja hyvää, mutta joista kuitenkin kasvoi
ensin hento verso ja lopulta kokonainen puutarha. Jotakin sellaista, jota et
olisi itse koskaan osannut odottaa, suunnitella, tai edes haaveilla.
Paperipuutarhamme on ehdottomasti yksi näistä elämän
yllättävistä helmistä. Paper Garden sai alkunsa niin vaivihkaa, että on aivan
mahdoton määrittää tarkkaa ajankohtaa, mutta ehkä jotakuinkin suunnilleen
keväällä 2017 pienistä, hennoista versoista alkoi voimistua ensin yksi, sitten
toinen ja kolmas nuppu. Jännityksellä odotamme joka päivä, millaisia kukkia
nupuistamme avautuu seuraavaksi.
Jotta voimme jakaa kanssanne Paper Gardenin tarinan, on
aloitettava ihan alusta, eli lusikoista. Emilia makasi sairaalassa tammikuussa
2015 ja kaipasi lusikoita kipeämmin kuin koskaan. (Lusikoita noin niin kuin
vertauskuvana voimavaroista.) Kolmekymppiselle on paljon purtavaa verta
yskiessään, yksin sairaalavuoteella, kuulla lääkäreiltä, ettei enää koskaan
pystyisi jatkamaan tutkijanuraansa ja vielä samaan hengenvetoon, että joko aorttasi
on revennyt tai sitten sinulla on keuhkoveritulppa. Kotiin päästyään Emilia
vannoi ottavansa joka ikisen päivän lahjana vastaan ja muistutuksena tästä teki
itselleen lusikkakorun symboloimaan varalusikkaa, sitä pientä annosta voimaa ja
rohkeutta, jota tarvitaan kuhunkin hetkeen kerrallaan. Sitten ystävä jos toinenkin
tahtoi oman varalusikan ja yhtäkkiä lusikoita kaipasi moni muukin ympäri Suomea,
mutta eihän Emilialla kroonisesti sairaana sellaiseen resursseja ollut. Niinpä Tero
kääri hihansa, opetteli tekemään koruja, perusti toiminimen ja nettikaupankin;
päivätyönsä ohessa. Niin syntyi Varalusikka. Ja ilman Varalusikkaa ei olisi
koskaan syntynyt Paper Gardenia. Kuulette kohta, miksi.
Eräänä kuulaana kevätpäivänä neuropsykologi suositteli
Emilialle aivovamman runteleman muistin tueksi kalenterin käytön opettelua. Etsiessään
sopivaa päiväkirjamaista kalenteria, Emilia löysi Instagramista ihan
omanlaisensa kalenterimaailman. Maailman, jossa kalentereita koristeltiin
vanhoilla papereilla, pitseillä… Emilia rakastui tulisesti maailmaan, jossa luovuus
saa kukkia, jossa vanhalla, hylätyllä paperilla on oma arvokas osansa. Emilia kokeili
ideoita ja jakoi niitä Instagramissa. Hiljakseen alkoi sadella tiedusteluja
ympäri maailmaa, saisiko niitä kuvissa näkyviä ihania, vanhoja suomalaisia
papereita mitenkään ostaa… Ja niin sitten vaivihkaa paperit ujuttautuivat
korujen rinnalle. Yhtäkkiä makuuhuoneen sängynalunen oli täynnä ihania vanhoja
papereita, sitten ne valtasivat kirjahyllyt, lasiverannan ja kokonaisen huoneen
niin kodistamme kuin sydämestämmekin. Tero sai taas kääriä hihansa ja opetella puhumaan
paperikieltä, vihkojen tekoa, leimailua ja paljon muuta päivätyönsä ohessa. Kun
tilauksia alkoi sadella Varalusikalle yhä enemmän ja enemmän ulkomailta ja kun
pääpaino kallistui vanhoihin papereihin, oli ihan luonnollista perustaa uusi
nettikauppa Varalusikan rinnalle ja siinä lasiverannalla, vanhojen papereiden
ja lasi-ikkunoiden toisella puolen koreilevien satojen pionien ympäröimänä oli
itsestään selvää nimetä paperipuoti Paper Gardeniksi. Englanninkielinen nimi
tuntui luontevalta siksi, että valtaosa (noin 90%) Paper Gardenin asiakkaista
tulee ulkomailta. Niin uskomatonta kuin se onkin, pikkuruinen Varalusikka -
Paper Gardenimme taitaa olla Suomen kansainvälisesti tunnetuin
askartelupaperikauppa. Rakastetut kuukausiboksimme lennähtävät joka kuukausi
kaikille mantereille, jokunen niistä löytää tiensä Suomeenkin. Lapsemme
auttavat aina kuukausiboksien kokoamisessa, siitä on tullut sellainen koko
perheen yhteinen juttu. Vanhat paperit huokuvat historiaa ja niinpä juttelemme
historiasta, kulttuureista, eri maistakin, kun lapset metsästävät
maailmankartalta asiakkaidemme asuinvaltioita lajitellessaan vanhaa paperia
pinoon jos toiseenkin. Ja herra Hemingway, pyhä Birma -kissamme, osallistuu
kaikkeen syömällä niin paljon pitsiä kuin mahdollista. Mitä vanhempaa, sen
parempi.
Meillä ei ole ollut minkäänlaisia resursseja esimerkiksi
mainostaa puotiamme tai suunnitella upeita sosiaalisen median strategioita. Terolla
on päivätyönsä ja Emilian toimintakyky ei todellakaan riitä kuin arjesta
selviämiseen. Niinpä kaikki tapahtuu paperipuutarhalla hitaasti ja lempeästi
rajoja kuunnellen. Ehkäpä tämä on yksi syy, miksi Paper Garden tunnetaan
paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Apunamme meillä on piskuinen Design Team,
jonka jäseniä ovat upeat suomalaiset mixed media -taiturit Taru Jehkonen ja
Riikka Kovasin.
Sen lisäksi, että paperipuutarhallamme on aivan
omanlaisensa lempeä aikavyöhyke, teemme tätä suurella sydämellä. Ajattelemme
niin, että aivan jokaisella ihmisellä on omanlaisensa suru tai huoli
kannettavanaan, vaikka se ei aina päällepäin näkyisi. Koskaan, ikinä
milloinkaan emme unohda sitä, miten paljon merkitseekään pieni rohkaiseva sana
tai kaunis ele. Niinpä Varalusikan ja Paper Gardenin ajatuksena on muistuttaa
ihmisiä siitä, että elämä on hauras lahja- ja että Juuri Sinä olet arvokas ja
riittävä juuri sellaisena kuin olet. Yritämme välittää tämän viestin niin
nettikaupan, tuotteiden kuin pakkaustenkin välityksellä. Tahdomme ajatella
niin, että ainakin sen pienen hetken, avatessaan meiltä tilaamaansa pakettia,
joku voisi tuntea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi.
Saman hassunkurisen ajatusmaailman mukaan valitsemme
myyntiin vain tuotteita, jotka saavat sydämemme soimaan – niitä tuotteita,
joita käytämme itse. Mitään muuta logiikkaa kauppamme tuotevalikoimalla ei ole,
ja siksi se on ihan hurjan vaikeasti lokeroitavissa mihinkään olemassa olevaan
normistoon. Paper Garden on tavallaan oma, pikkuruinen maailmansa, sellainen
paperintuoksuinen, pastellisävyinen, hieman pitsinhohteinen, jossa on sijaa
unelmille, tunteille ja luovuudelle. Olemme poimineet valikoimiimme pieniä,
mutta sitäkin upeampia aarteita ympäri maailmaa, pieniltä yksityisiltä
tekijöiltä, joiden tuotteisiin olemme rakastuneet itse. On myös aivan
suunnattoman ihanaa, miten olemme ystävystyneet kaikkien näiden kansainvälisten,
huippusuosittujen tuotemerkkien takana olevien lahjakkaiden naisten kanssa - ja
luoneet huikeita yhteistyökuvioita heidän kanssaan.
Priman ja Rangerin mixed media- ja paperiaskartelutarvikkeetkin
löysivät tiensä Paper Gardenin valikoimiin, kun asiakkaamme pyysivät, että
tarjoaisimme välineitä, joita me itse käytämme herkän vintagetyylisten
tuotteiden luomiseen. Etenkin ulkomaiset asiakkaamme arvostavat sitä, että
olemme heidän puolestaan valmiiksi miettineet, minkälaiset välineet, aineet,
sävyt ja väritkin tukevat heidän omaa luovuuttaan.
Hulluja unelmia syntyy tämän tästä, etenkin silloin, kun
Emilialla on vaarallisen tylsää sängynpohjalla. Ehdoton mottomme on, että aivan
kaikkea pitää kokeilla, sillä elämä on lyhyt ja huomisesta ei koskaan tiedä.
Heittelemme toisillemme ideoita tämän tästä ja useimmiten Tero ryhtyy tuumasta
toimeen. Vielä ei Emilia niin hullua ideaa ole keksinytkään, ettei Tero sitä
olisi kyennyt toteuttamaan, joten samaa heittäytyvää unelmointia on luvassa
jatkossakin… Meillähän on jo oma Paper Garden -tuotesarja, omat Paper Garden
-teippimme ja vain taivas on rajana, mitä keksimme seuraavaksi. Paper Garden on
kuin mikä tahansa puutarha; se elää ja hengittää.
Nähdään Craftaamossa!
t. Tero ja Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti